Meillä minä olen se, joka ei niin piittaa vauhdikkaammista lajeista ja on mielellään jalat maassa katselemassa menoa (ei tosin koske esim. Särkänniemen laitteita, joihin menen mielelläni), mutta Ilkka puolestaan taas pitää kaikesta mun mielestä hurjasta.
Perjantaina oltiin kokeilemassa wakeemista eli kaapelivesilautailua Peltomäki Resortissa. Voin sanoa, että en olisi ikinä kyseistä lajia kokeillut, jos en olisi itse Peltomäessä töissä. Meillä oli nuorimmainenkin mukana, mutta hän kävi lähtölaiturilla toteamassa, että ei haluakaan mennä, joten minä ja Ilkka vaan kokeiltiin. Lähtö tapahtuu lähtölaiturilla, jossa otetaan kiinni kapulasta, josta kulkee naru kaapeliin ja vetää kyytiin vastaavasti kuin hiihtohissi. Lähdössä asento on takakenoinen ja keskivartalon ja käsien voimaa vaaditaan paljon. Itse mätkähtelin naama edellä veteen kaikki lähtöyritykset. Ainakin poskiontelot tyhjeni hienosti, kun järvivesi ne huuhteli.
Ensimmäinen lähtö jännitti ihan tajuttomasti ja kolme-neljä kertaa kokeilin, jonka jälkeen luovutin ja menin nuorimmaisen kanssa uimaan. Ilkka puolestaan jaksoi yrittää ja yrittää ja lopulta liisi veden päällä laudalla hienosti ja meinasi, että ensi kesäksi ehdottomasti hommataan kausikortti! En tiedä vaikuttaako vesilautailuun jonkin verran Ilkan kohdalla se, että Ilkka on lumilautaillut. Ilkka sanoi, että kun veteen pääsi, niin itse asiassa vesilautailu saattoi olla jopa helpompaa kun itse lumilautailu. Itse en ole ollut yhtään kiinnostunut lumilautailustakaan, vaikka suksilla olenkin mäkeä alas tullut useamman kerran. Tosin nykyisin en kyllä laskisi mäkeä enää suksillakaan. Mulle soveltuu paremmin rannalla auringossa istuminen ja katselu, kun muut wakee. Nyt on kädet kipeänä kun vaatii aika paljon voimaa pitää lähdössä kapulasta kiinni.
On helppo silti uskoa, että kun selviää alun lähdöstä ja ymmärtää homman kulun, niin vesilautailu on kivaa puuhaa. Meillä Peltomäessä on Etelä-Suomen ainoa koko järven kiertävä kaapeli järjestelmä vesilautailuun ja sitä on odotettu paljon. Viime syksynä, kun astuin tähän työporukkaan, ei itselläni ollut käsitystäkään mistä on kyse. Nyt kun katsoo ihmisten riemua ja menoa kaapelilla, niin kivaa näyttää olevan. Uskomattoman pienetkin lapset vetää laudalla kuin ammattilaiset ja hyppii hyppyreistä. Onneksi meidän aloittelijoiden ei tarvitse liikoja yrittää ja ohjaajat kyllä neuvoo hommaa rannassa.
Itse tein lähdöt eilen vasen jalka edellä, mutta illalla mua käytiin vähän leikkimielisesti tönimässä ja todettiin, että otan vastaan tasapainon niin, että ensi kerralla kokeilenkin lähtöä oikealla jalalla. Mutta nyt pari päivää taukoa ennen seuraavaa yritystä, kun paikat on niin kipeänä hommasta!
Jätä kommentti