Yhteisiä juttuja – kokataan yhdessä

Mulla on kokin koulutus, mutta varsinaista kokin työtä suoraan en ole koskaan tehnyt. Tykkään kyllä laittaa ruokaa, mutta se puoli on jäänyt vähemmälle, kun tuntuu ettei lapsille kelpaa mikään muu kuin jauhelihaskastike, kanakastike ja makaronilaatikko. Yritä siinä sitten tehdä jotain hienoa gurmeeruokaa kun vastaus on aina ”yök, en syö”.  Kaiken tämän kruunaa vielä se, että Ilkka syö omaa ruokaansa treenivalmennusten vuoksi, joten minä syön sitten lasten kanssa samaa ruokaa. Muutenkin jotenkin aina ideat loppuu kesken ja kiireen keskellä ei aina jaksa miettiä muuta kun sitä nopeiten tehtävää ruokaa, jonka keksii.

Vastaan tuli jossain vaiheessa Feelia Ruokakauppa – Kotiruoan verkkokauppa ja päätettiin kokeilla tilata sieltä ruokaa. No sieltä tuli kivan isot satsit ruokaa, vaikka tilattiin vain kahden hengen ruoat. Osa oli tosi hyviä ja ne oli sellaisia, että piti vain lämmittää tai tyylillä lisätä vesi sekaan. Eli ihan kivat oli, mutta en kokenut tätä palvelua omaksi. Sitten törmäsin Ruokaboksi – Etusivu palveluun ja sain sieltä alennuksella ruokaboksin, jonka päätin ottaa vastaan. Tiedostin, että ruokaboksissa tulisi tuotteet, joista pitäisi itse valmistaa ruoat, mutta yllätyin Ruokaboksista täysin!

Ruokaboksilta meille tulee kahden hengen boksi, jossa on aina kolme reseptiä. Resepteihin on mukana ainekset ja parasta on, että kaikki ovat täysin tuoreita! Tein muutaman ruoan itselleni ja lopulta Ilkkakin innostui maistelemaan niitä ja sitten homma menikin siihen, että alettiin kokkaamaan yhdessä ja nyt ollaan tehty sitten useamman viikon ajan kokkailut kahdestaan. Ilkka pilkkoo ja minä hoidan muut työt. Meille oikein sopiva työnjako. Jopa meidän tyttö on syönyt kiltisti useampaa ruokaa boksista ja olen niin ylpeä siitä! Nuorimmainen vähän nikottelee, mutta on tehty sitten joka toinen päivä sellaista ruokaa, jota nuorin voi syödä myös seuraavana päivänä, jolloin me kokkaillaan ruokaboksin ruokaa.

Useimmat ruoista on sellaisia, että en ikimaailmassa olisi tehnyt sitä ilman ruokaboksia, mutta ruoat ovat olleet taivaallisen hyviä. Olen myös oppinut, että ihan perussalaattia voi maustaa ja nykyisin lapset kysyykin ensimmäisenä, että maustanhan taas salaatin ruokaboksin tyyliin.

On ollut kivaa kun Ilkka on irronnut ruokavaliostaan ja alkanut syödä samaa ruokaa meidän muiden kanssa. Istutaan aina yhdessä pöytään kun tulee kokkailtua kunnolla. Muutenkin tykkään meidän yhteisistä ruoan laitto hetkistä kotona. Koen myös, että Ruokaboksin ruoat on olleet näin lihavuusleikatun näkökulmasta tosi hyvä juttu, kun tulee syötyä oikeasti monipuolisesti!

Eli ei muuta kun Ruokaboksi kokeiluun kaikille! Tällä hetkellä on tarjous, että ensimmäisestä tilauksesta saa -20 € hinnasta pois, kun käytät koodia 6FPE ja tilauksen voit tehdä siis osoitteessa Ruokaboksi – Etusivu.

Huom. tämä ei ole maksettu mainos tai yhteistyö, vaan ihan puhtaasti omasta innostuksesta kirjoitettu! Nimim. tänään taas tulee uusi boksi!

Yhdessä treenaamaan

Meissä on Ilkan kanssa vähän sitä vikaa, että työt ja Ilkan treenit kuormittaa arkea melko paljon ja etenkin loma-aikojen ulkopuolella yhteistä aikaa jää liian vähän. Oma työni on melkein aina ollut sellaista, että se vie totaalisesti mukanaan ja uppoudun vielä kotonakin työhön liikaa (tätä tapaa yritän vähentää). Itselläni arkisin kesän ulkopuolella työ on pääasiassa päivätyötä ja Ilkka tekee vuoroviikoin aamua tai iltaa, viikonloput on yleensä vapaata. Itse tykkään möllöttää kotona ja tykkään olla yksin aina kun mahdollista, sillä työ asiakkaiden ja työkavereiden parissa kuormittaa usein mun päätäni sen verran, että tarvin omaa tilaa. Ilkka puolestaan käy salilla useamman kerran viikossa ja viikko suunnitellaan sen mukaan miten salille pitää päästä. Jää viikoille sitten viikonloput yms. mutta tuntuu että ollaan sen verran väsyneitä, ettei oikein jakseta sitten hirveästi edes liikkua minnekään.

Tänä kesänä on mietitty miten saatais yhteistä aikaa ja miten tehdä tästä arjesta hieman parempaa. Monia yksinkertaisia ja kivoja juttuja on lopulta keksitty, joita listaankin vielä tuleviin juttuihin. Ensimmäinen yhteisen ajan juttu on meillä ollut nyt se, että kun Ilkalle kuntosalilla käynti on tärkeää, niin minä menen mukaan. Olen joskus vuosia sitten ollutkin todella ahkera salilla kävijä ja käytiin yhdessä siellä paljon, mutta elämän muutokset teki sen, ettei ollut aikaa ja terveyttä käydä siellä. Mutta nyt kun sain virallisen luvan lääkäriltä lähteä salille huitomaan, otimme heti jäsenyyden samaan paikkaan missä Ilkallakin on ja siellä ollaan nyt useamman kerran yhdessä käyty. Harmillisesti tosin nyt tämä koronakaranteeni tuli tielle (altistuttiin meillä kotona porukalla ja taysista määrättiin meidät karanteeniin. Kaikkien koronatestit on ollut negaa 5 päivää altistuksesta.)

Kun treenataan yhdessä, niin tulee tehtyä salilla paljon paremmin kaikki. Mulla itselläni on Persona trainerin koulutus taustalla, joten salihommat kyllä palautuu helpolla mieleen ja Ilkka taas on käynyt salilla niin pitkään, että osaa homman sitä kautta. Yhdessä pystyy tekeen treenistä sellaista, että tulostakin alkaa väkisin tulla, kunhan vaan keskittyy kunnolla siihen mitä tekee.

En välttämättä olisi kuntosalille mennyt, jos Ilkka ei siellä niin intensiivisesti kävisi, mutta joskus kannattaa silti miettiä kannattaako jäädä sohvalle makaamaan kun voi viettää aikaa toisen kanssa jonkin toiselle tärkeän asian parissa. Itse olen vielä siitä hullu, että mikään ei mun mielestä ole niin upeata kun treenistä kipeät lihakset!

Mulla oli aikomuksena mennä syksyllä jonnekin ohjattuun jumppaan ja jatkaa Belly Dance tunteja, mutta homma meneekin nyt niin että käyn kuntosalilla ja menen vain Belly Dance -tunneille, jotka on mun viikon kohokohta!

Harrastetaanko teillä yhdessä? Onko ollut koskaan ajatuksena kokeilla harrastaa toiselle tärkeää lajia yhteisen ajan vuoksi?

 

Kaapeli vesilautailua yhdessä

Meillä minä olen se, joka ei niin piittaa vauhdikkaammista lajeista ja on mielellään jalat maassa katselemassa menoa (ei tosin koske esim. Särkänniemen laitteita, joihin menen mielelläni), mutta Ilkka puolestaan taas pitää kaikesta mun mielestä hurjasta.

Perjantaina oltiin kokeilemassa wakeemista eli kaapelivesilautailua Peltomäki Resortissa. Voin sanoa, että en olisi ikinä kyseistä lajia kokeillut, jos en olisi itse Peltomäessä töissä. Meillä oli nuorimmainenkin mukana, mutta hän kävi lähtölaiturilla toteamassa, että ei haluakaan mennä, joten minä ja Ilkka vaan kokeiltiin. Lähtö tapahtuu lähtölaiturilla, jossa otetaan kiinni kapulasta, josta kulkee naru kaapeliin ja vetää kyytiin vastaavasti kuin hiihtohissi. Lähdössä asento on takakenoinen ja keskivartalon ja käsien voimaa vaaditaan paljon. Itse mätkähtelin naama edellä veteen kaikki lähtöyritykset. Ainakin poskiontelot tyhjeni hienosti, kun järvivesi ne huuhteli.

Ensimmäinen lähtö jännitti ihan tajuttomasti ja kolme-neljä kertaa kokeilin, jonka jälkeen luovutin ja menin nuorimmaisen kanssa uimaan. Ilkka puolestaan jaksoi yrittää ja yrittää ja lopulta liisi veden päällä laudalla hienosti ja meinasi, että ensi kesäksi ehdottomasti hommataan kausikortti! En tiedä vaikuttaako vesilautailuun jonkin verran Ilkan kohdalla se, että Ilkka on lumilautaillut. Ilkka sanoi, että kun veteen pääsi, niin itse asiassa vesilautailu saattoi olla jopa helpompaa kun itse lumilautailu. Itse en ole ollut yhtään kiinnostunut lumilautailustakaan, vaikka suksilla olenkin mäkeä alas tullut useamman kerran. Tosin nykyisin en kyllä laskisi mäkeä enää suksillakaan. Mulle soveltuu paremmin rannalla auringossa istuminen ja katselu, kun muut wakee. Nyt on kädet kipeänä kun vaatii aika paljon voimaa pitää lähdössä kapulasta kiinni.

On helppo silti uskoa, että kun selviää alun lähdöstä ja ymmärtää homman kulun, niin vesilautailu on kivaa puuhaa. Meillä Peltomäessä on Etelä-Suomen ainoa koko järven kiertävä kaapeli järjestelmä vesilautailuun ja sitä on odotettu paljon. Viime syksynä, kun astuin tähän työporukkaan, ei itselläni ollut käsitystäkään mistä on kyse. Nyt kun katsoo ihmisten riemua ja menoa kaapelilla, niin kivaa näyttää olevan. Uskomattoman pienetkin lapset vetää laudalla kuin ammattilaiset ja hyppii hyppyreistä. Onneksi meidän aloittelijoiden ei tarvitse liikoja yrittää ja ohjaajat kyllä neuvoo hommaa rannassa.

Itse tein lähdöt eilen vasen jalka edellä, mutta illalla mua käytiin vähän leikkimielisesti tönimässä ja todettiin, että otan vastaan tasapainon niin, että ensi kerralla kokeilenkin lähtöä oikealla jalalla. Mutta nyt pari päivää taukoa ennen seuraavaa yritystä, kun paikat on niin kipeänä hommasta!

 

Ilkka wakee

 

 

 

 

 

Tervetuloa seuraamaan nelikymppisten arkea!

Uuden alku

Olen miettinyt pitkään, että alkaisin kirjoittaa uutta blogia, mutta monien blogien maailmassa aiheen keksiminen on ollut vaikeaa. Vanha blogini käsitteli laihduttamista ja arkea pienten lasten kanssa. Nyt kun lapset ovat jo melko isoja ja lihavuusleikkaus takana, ei aihe ole enää lähellä sydäntä. En vaan enää jaksanut kirjoittaa niistä aiheista, vaikka sanottavaa ehkä olisi ollutkin.

Hiljalleen heräsi ajatus blogista, joka voisi kertoa parisuhteesta meidän nelikymppisten näkökulmasta. Siitä millaista elämä on, kun lapset ovat jo isompia ja miten parisuhdetta hoidetaan pitkässä parisuhteessa. Meillä on yhteistä taivalta miehen kanssa takana melkein kaksikymmentä vuotta ja lapsista vanhin on muuttanut jo pois kotoa. Kaksi nuorempaa vielä riemastuttaa meitä, mutta elämä on melko leppoisaa nykyisin.

Kaikkien näiden vuosien aikana kaikki ei aina ole ollut helppoa. On käynyt ero mielessä ja on selvitetty vaikeuksia ja erimielisyyksiä, mutta aina on asiat saatu käsiteltyä ja yhdessä pysytty. Parisuhde vaatii huoltoa, etenkin kun lapset ovat pieniä ja arki kaaosta. Jossain vaiheessa tulee vaihe jolloin aikaa olla kahden onkin runsaasti, on opeteltava elämään eri tavalla toisen kanssa. Jos on koko elämä menty erillään, niin tämä vaihe voikin olla sellainen, jossa toteaa, ettei tunnekaan enää puolisoaan yhtään. Monet pariskunnat eroavat tässä tilanteessa. Se on tosi kurjaa, koska pienellä huollolla, pienillä asioilla ja antamalla aikaa ja huomiota toiselle voisi parisuhdetta korjata koko ajan vuosien varrella. Toiseen pitää rakastua aina uudelleen, sillä arki muuttaa parisuhdetta paljon.

Me olemme miehen kanssa oltu alusta asti melko yhteen hitsautuneita ja kuljettu paljon kahden, toki myös erikseenkin. Yhteinen huumorintaju ja positiivinen asenne on pitäneet meitä kasassa ja on saatu ohjattua tätä yksikköä eteen päin useimmiten tiiminä. En ole todellakaan mikään parisuhteen asiantuntija, tai tiedä miten asiat tulisi hoitaa, mutta voin kertoa asioita meidän elämästä ja selviytymisestä, sekä siitä miten nykyisin meidän suhdetta hoidetaan yhdessä.

Tervetuloa siis seuraamaan aikuisten elämää minun näkökulmastani. Kerron myös meidän erilaisista treffipaikoista ja yhteisistä tekemisistä.

Vanha blogini löytyy blogspotista Elämäntapamuutoksia (ninskujor.blogspot.com) ja olen kirjoittanut sitä vuosien 2012-2019 ajan.